Antifani asialla

Onpa siitä aikaa kun täällä olen viimeksi tarinoinut.
On tapahtunut melkoisesti asioita, mutta ei sen ihmeellisimpiä että niistä kannattaisi täällä jauhaa. Mutta yhden seikan haluaisin kertoa!

Luin tuossa ennen ylppäreitä kirjan Rakkaudella Hynynen ja se oli kyllä sanalla sanoen mainiota sontaa. Eilen sitten uskaltauduin laittamaan sille vittumaiselle miehelle, eli itse Jouni Hynyselle "fanipostia" ("fanipostia" koska en ole varsinaisesti fani enkä edes kuuntele Kotiteollisuutta.) Sähköpostini hänelle kuului näin:

"Hyvä herra Hynynen,

satunnaisia pätkiä puheestasi festarilavoilla kuulleena, muutaman lehtijutun lukeneena ja jokusen jakson Äijiä katsoneena, pidin Sinua aivan täytenä kusipäänä.
Päädyin kuitenkin mökille mennessäni ostamaan Heinolan Citymarketista kirjasi Rakkaudella Hynynen, alennettuun hintaan. Sittemmin kirjan on lukenut parempi puoliskoni, ystäväni jolle sen lainasin, siskoni ja hänen ystävänsä jolle hän sen lainasi. Myös isäni luki muutaman kappaleen ääneen äidilleni, ja itse luin "Äänitteet helvetistä" iltasaduksi leiriläisille ollessani kokkina prometheus-leirillä. Tämän kaiken jälkeen totean, että olet edelleenkin mediassa kusipää. Mutta kuitenkin kirjoituksissasi oli paljon pointteja ja urputat osittain aivan aiheellisista asioista. Kaiken kaikkiaan saatat sisimmässäsi olla jokseenkin tasapainoinen ei-enää-niin nuorimies. Kiitos siis lukukokemuksesta ja hyvää jatkoa elämääsi kauniimman osapuolesi ja sen kanssa, mitä haikara jokusia vuosia sitten pudotti.

Parhain terveisin,

ylioppilas M. A. Laine


p.s. Jos jostain oudosta syystä katsot vastata viestiini (en tiedä kuuluuko tapoihisi, tuskin, sillä taidat olla "kuitenkin niin vittumainen mies") ole ystävälläinen ja tee se tähän sähköpostiosoitteeseeni. En juuri kuuntele Kotiteollisuutta joten en myöskään vilkuile kotisivujanne kovin usein."


Hinkkasin tekstiä pitkään ja hartaasti, ja oikoluettuani sen muutaman kerran laitoin vielä Tanelin tarkastamaan. Olin tyytyväinen. Oletin etten saa vastausta tai jos saan, se olisi tyyliä "haista paska pentu." Mutta ei! Vastaus oli saapunut viime yönä klo 03:05:34 ja avasin sen tänä aamuna. Teksti kuului seuraavasti:

"Sie oot selvästi niin nuori, että olen vähän yllättynyt että tuon kirjankin teksti on mennyt edes jotenkin läpi. Eli se, että siinä vittuillaan enemmän miehille kuin naisille. Onnittelen siis. Mut täysi ääliö ja kusipää mie silti olen. Se kannattaa pitää mielessä.

Hyvästi.

- hynynen"


Olen tyytyväinen.

Ja niin, ehkä tämän blogimerkinnän tarkoitus oli osoittaa ettei se idiootti loppujen lopuksi olekaan niin idiootti tai muuta syvällistä kakkaa. Tai sitten vaan halusin leuhkia. Mistäs sitä tietää?


-Minna

Ps. Lukekaa se kirja!

Alkuvuoden antia

Hei lapset!

Kävin tuossa katsomassa Q-teatterissa MacBethin ja voin kertoa että hyvä oli! Lavasteet ja puvustus oli mainiota ja toimivaa, eikä mitään mitä odotin Shakespearin näytelmältä. Pääosassa loisti - ah niin ihana - Elina Knihtilä, siinä vasta nainen ja näyttelijä!
Samassa näytöksessä näytti olevan paljonkin koululaisia, niin meiltä Lumosta kuin muistakin opinahjoista. Ehkä olen tulossa vanhaksi, tai uppoamassa liikaa teatterin pyhään maailmaan, mutta näissä koululais/opiskelijakatsojissa muutamat asiat pistivät ärsyttämään huomattavasti. Perus-urpoilut kuten kuiskiminen näytelmän aikana ja halveksivat naurahdukset muka-hauskoissa/huonoissa kohdissa, ja en nähnyt, mutta voin vaikka vannoa että useampikin kännykkä lähetti ja vastaanotti viestejä sen sijaan että olisi ollut suljettuna, mikä olisi suositeltavaa (lue: pakollista!)
Kuitenkin ehkä eniten sappeni kiehumaan sai eräs pissa-liisahtava neitonen jonka kuulin kovaan ääneen sanovan kavereilleen väliajalla "Lähettekste menee? Tää on ihan PASKA!" AARGH!
Eihän sitä nyt voi olettaa että kaikkia näytelmä(t) kiinnostaisi, mutta hyvä luoja kai sitä voi edes käyttäytyä vaikka koulun pakosta paikalla ollaankin! JOKU ROTI. Teatteri on minulle itselleni sen verran lähellä sydäntä, että tuollaista lapsellista urpoilua ei jaksa kuunnella eikä niellä. Eikä kai tarvitsekaan. Olen muuten myös huomannut miten paljon minua ärsyttää, jos vierustoveri (kaveri tms.) kysyy minulta jotain, tai kommentoi liikaa asioita kesken näytelmän. HEI, minä nautin siellä teatterista, enkä juttutuokioista (ehkä näytelmän jälkeen sitten.)

Muita alkuvuoden kuulumisia: stand up krisse & jukka k. teatteriravintola Kahdessa kanassa oli huippuhauskaa! Nufitissa olin kouluni puolesta Sokrates-väittelykilpailuissa. Olin ykkösjoukkueessa, emmekä kyllä päässeet seuraavalle päivälle jatkoon, mutta voitimme kuitenkin toisen väittelyistämme puolustamalla aihetta "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan (Simone Beauvoir)" Karhulan lukiota vastaan. Hävisimme Mäkelänrinteelle, tosin mielestämme tuomarointi ontui väittelyssä. Mutta ei siitä sen enempää, tyydyimme kohtaloomme ja yksikin voitto (tai kaksi, jos lasketaan mukaan kakkosjoukkueen saldo heidän väittelyistään) on minulle itselleni voitto. Onnistuin itse väittelyissä ja argumentoinnissani paremmin kuin odotin, ja se on tärkeintä :)


-Minna

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että tulee hirveä inspis kirjoittaa joku mainio juttu blogiin, ja kun sivustolle lopulta on kirjauduttu sisään, aivot lyövät tyhjää ja tajuaa ettei mitään idistä ole ikinä ollutkaan. Teki vain mieli kirjoittaa hvyä juttu. Vähän niinkuin silloin kun tekee mieli piirtää juuri tietynlainen piirustus, mutta koska on lahjaton, viiva ei yksinkertaisesti ole sitä mitä pitäisi ja alkaa turhauttaa. Inspis iskee kyllä mutta toteutus uupuu. Joko ei osaa tai ei tule ajatuksia. En edes keksi kuinka jatkaisin tätä kirjoitusta.

Tällaisissa tilanteissa on varmasti parempi vain tyytyä osaansa ja keksiä parempaa tekemistä. Kuten vaihtaa asentoa vapauttaen puutuneet pakaransa ja napata syliin After Eight-boxi (voiko parempaa jouluherkkua olla?) nauttien tv:n tai kirjan tai vaikka vain poikaystävän kainalon antimista (karva tuoksuu dödöltä ja sitä on paljon.)

Aika jännä miten sitä muuten yhdistää tietyt asiat tiettyihin aikoihin. Esimerkiksi juuri After Eight makeiset kuuluvat mielestäni jouluun, kuten myös Fazer mintut. Mmm... Ja tietysti kinkku! Ehkä paras keksintö ikinä! Onko mitään parempaa natustettavaa jouluyöhön limulasin ja hyvän kirjan seuraksi, tahi ruisleivän päälle kuin kimpale ehtaa ja rehtia possun pyllyä! Ahh, kuola valuu jo...

Kuolasta tuli mieleeni oma syljeneritykseni, joka toi mieleeni suuni, joka toi mieleeni kasvoni, josta tuli mieleeni jälleen väsyneen oloiset silmäni, josta muistin sen, että saan silmälasit joskus ensi viikolla! Hauskaa, näytän fiksulta ja hämmästytän kaikki saapumalla kouluun linssitettynä, khihih...

AAH, on aika venyttelyn ja Kahdeksan jälkeen! Kenties tilkka jotain juomaa, tiedä häntä.

Hyvää yötä nyt joka tapauksessa koko Suomen kansalle (paitsi sille pienelle pojalle joka näytti minulle viime talvena keskisormea junan ikkunasta. Tämä muistetaan, s*atana..)

-Minna

Hey ho

Hävettävän vähän tänne on tullutkin kirjoiteltua, eikä nytkään tule mieleen mitään mainittavaa.

Sain palkan, n. 290€, josta upposi reilu satanen jumboon. Enkä edes saanut itselleni kuin kaksi alihinnoiteltua vaatekappaletta ja lasagnea citymarketista, sen sijaan ostin siskolle ja vanhemmille joululahjat. AAH tätä kulutusjuhlaa!

Koulu stressaa, kaksi matikan kurssia päällä ja kirjoituksista pitäisi selviytyä myös. Nimenomaan matikan kirjoituksista. Paniikki iskee! Suuruudehulluuksissani menin vielä tekemään itsestäni penkkaripäivän abijuhlan ohjelmavastaavan. Voi minua pientä lasta kun olen tyhmä.


Nyt joka tapauksessa peiton alle, telkkari päälle ja lopulta suloiseen uneen, jotta voin taas aamulla herätä uuten (koulu)päivään. Vittuuntuneena.

-Minna

Viimeisimmän jälkeen tapahtunutta.

Mitä on tapahtunut?
Improteatteri viime viikolla oli MAINIO. Niin oli myös Ryhmäteatterilla esitys Kaaos. Ah Elina Knihtilän raivoa!
Lisäksi olen tajunnut varsin vavisuttavan asian: jos en meikkaa aamulla kevyttä puuteria enempää, ehdin mainiosti junaan vaikka nousisin vasta klo 07:38. Asemalle täytyy lähteä klo 08:00.

YTL julkaisi mielipiteensä ylioppilaskirjoituksistamme; pakollinen reaalini filosofia sai alustavissa 29 pistettä, E:n rajana 28. YTL laski E:n rajan 27:ään ja... tättädädäädädääääÄ!!! Omani nousi pisteellä! Vahva E. Ps. Koulumme ainoa E, nolla L:ää.

Muuten maailma makaa normaalisti. Ahmin kirjoja ja tarvitsen optikon apua helposti väsyviin silmiini, koulu on tylsää ja koeviikko alkaa. Kovaääniset minua nuoremmat teinit raivostuttavat kadulla, koulussa ja julkisissa liikennevälineissä. Näin myös mielenkiintoista unta jossa läksimme Heidin kanssa jouluaattona ryyppäämään Kiinaan. Heräsin aamulla kysellen Tanelilta "Missä mun lippu on? Miten mä pääsen sinne?" Taneli muistutti että minulla on matkakortti ja havahduin todellisuuteen. Kerroin myöhemmin päivällä, että halusin oikeastaan tietää miten pääsisin Kiinasta kotiin. Unessa oli myös teatteriohjaajani joka oli iskenyt 17-vuotiaan tytön (ohjaaja vm. -79). Perusteluksi hän sanoi että tyttö näytti aivan Serranon perheen Afrilta.

Tätä kirjoitusta aloittaessani olin varma, että nyt tulee hauskaa juttua!
Ja höpönlöpön.

-Minna

ARH

Välillä kyllä palaa käpy koulussa!
Tässä muutama päivä sitten ruokajonossa vastapäätä minua oli poika, joke lienee ykkösellä tai kakkosella. Kyllä huomaa että pojat todella kehittyvät tyttöjä hitaammin! Hirveää vitun viljelyä ja idioottimaisille asioille nauramista. Kundi ei muutenkaan syönyt kuin kolme leipää (ei siis lämmintä ruokaa) ja kahmi juustosiivuja varmasti viisi, ellei useampaakin kappaletta. Siis kolmelle leivälle!
Meinasin kysyä luuleeko herra olevansa suurikin älyn jättiläinen, mutta tyydyin puhisemaan asiasta Heidille vierelläni.

Hassusti sitä todella tuntuu että on paljon ylempänä - paitsi älyllisesti myös käytöksen kannalta - kuin alemmilla luokilla olevat opiskelijat. Miettii että "MINÄ en ainakaan ollut tuollainen silloin." Paskanmarjat, varmasti olin. Tosin en kahminut ruokaa hirveitä määriä ja jättänyt 3/4 siitä syömättä (juustosiivujakin riitti yksi per leipä) enkä mielestäni tieten tahtoen "huumorin" vuoksi uhmannut koulun sääntöjä (esim. hissiä ei saa käyttää ilman erillistä lupaa), mutta varmasti kikatin ja puhuin kovaäänisesti kavereiden kanssa ja tukin portaikon ylöspäin meneviltä oppilailta.
TOSIN minullahan oli poikaystävä kolmannella ku itse olin toisella vuosiluokalla, se tietysti muuttaa kaiken, olin coolimpi.

No en toki. Ei poikaystävääkän ollut. Cool nimittäin.


Jokin muukin minua vitutti rankasti, ei nyt muistu suuremmin mieleen.
Paitsi että eilinen improteatteriesitys oli loistava ja Heidi tussutteli viikset englanninkirjan kuvaan jollekin naiselle.
Kohta murulle katselemaan missatut salatut elämät, toivottavasti se tällä kertaa osti mulle mustaa makkaraa S-marketista.

So long, kunnes keksin fiksumpia aiheita!
-Minna

Eka kertani

Lueskelin tässä ystäväni Heidin blogia (http://heiduliinos.blogspot.com/) ja ajattelin että miksipä ei, voisihan sitä otsekin kokeilla.
Tosin huomionhakuinen kun olen, saa nähdä jaksanko loppujen lopuksi paljoa tänne kirjoittaa jos kukaan ei näitä lue ja kommentoi. He he.


Olen koulussa. Olen vaarassa pudota englannin kurssilta mihin ei olisi varaa, jos tahdon täältä pois. MINÄ TAHDON TÄÄLTÄ POIS!

Onneksi illalla kulttuuriannos: improvisaatioryhmä Poreen koko illan impronäytelmä med Sanna-Mari, Heidi, Taneli-muru ja ehkäpä Oona?



Ensimmäiseksi kirjoitukseksi varsin tylsä. Mutta eipä ekat kerrat muutenkaan aina ole sitä mitä haaveiltiin.