Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että tulee hirveä inspis kirjoittaa joku mainio juttu blogiin, ja kun sivustolle lopulta on kirjauduttu sisään, aivot lyövät tyhjää ja tajuaa ettei mitään idistä ole ikinä ollutkaan. Teki vain mieli kirjoittaa hvyä juttu. Vähän niinkuin silloin kun tekee mieli piirtää juuri tietynlainen piirustus, mutta koska on lahjaton, viiva ei yksinkertaisesti ole sitä mitä pitäisi ja alkaa turhauttaa. Inspis iskee kyllä mutta toteutus uupuu. Joko ei osaa tai ei tule ajatuksia. En edes keksi kuinka jatkaisin tätä kirjoitusta.

Tällaisissa tilanteissa on varmasti parempi vain tyytyä osaansa ja keksiä parempaa tekemistä. Kuten vaihtaa asentoa vapauttaen puutuneet pakaransa ja napata syliin After Eight-boxi (voiko parempaa jouluherkkua olla?) nauttien tv:n tai kirjan tai vaikka vain poikaystävän kainalon antimista (karva tuoksuu dödöltä ja sitä on paljon.)

Aika jännä miten sitä muuten yhdistää tietyt asiat tiettyihin aikoihin. Esimerkiksi juuri After Eight makeiset kuuluvat mielestäni jouluun, kuten myös Fazer mintut. Mmm... Ja tietysti kinkku! Ehkä paras keksintö ikinä! Onko mitään parempaa natustettavaa jouluyöhön limulasin ja hyvän kirjan seuraksi, tahi ruisleivän päälle kuin kimpale ehtaa ja rehtia possun pyllyä! Ahh, kuola valuu jo...

Kuolasta tuli mieleeni oma syljeneritykseni, joka toi mieleeni suuni, joka toi mieleeni kasvoni, josta tuli mieleeni jälleen väsyneen oloiset silmäni, josta muistin sen, että saan silmälasit joskus ensi viikolla! Hauskaa, näytän fiksulta ja hämmästytän kaikki saapumalla kouluun linssitettynä, khihih...

AAH, on aika venyttelyn ja Kahdeksan jälkeen! Kenties tilkka jotain juomaa, tiedä häntä.

Hyvää yötä nyt joka tapauksessa koko Suomen kansalle (paitsi sille pienelle pojalle joka näytti minulle viime talvena keskisormea junan ikkunasta. Tämä muistetaan, s*atana..)

-Minna