Välillä kyllä palaa käpy koulussa!
Tässä muutama päivä sitten ruokajonossa vastapäätä minua oli poika, joke lienee ykkösellä tai kakkosella. Kyllä huomaa että pojat todella kehittyvät tyttöjä hitaammin! Hirveää vitun viljelyä ja idioottimaisille asioille nauramista. Kundi ei muutenkaan syönyt kuin kolme leipää (ei siis lämmintä ruokaa) ja kahmi juustosiivuja varmasti viisi, ellei useampaakin kappaletta. Siis kolmelle leivälle!
Meinasin kysyä luuleeko herra olevansa suurikin älyn jättiläinen, mutta tyydyin puhisemaan asiasta Heidille vierelläni.
Hassusti sitä todella tuntuu että on paljon ylempänä - paitsi älyllisesti myös käytöksen kannalta - kuin alemmilla luokilla olevat opiskelijat. Miettii että "MINÄ en ainakaan ollut tuollainen silloin." Paskanmarjat, varmasti olin. Tosin en kahminut ruokaa hirveitä määriä ja jättänyt 3/4 siitä syömättä (juustosiivujakin riitti yksi per leipä) enkä mielestäni tieten tahtoen "huumorin" vuoksi uhmannut koulun sääntöjä (esim. hissiä ei saa käyttää ilman erillistä lupaa), mutta varmasti kikatin ja puhuin kovaäänisesti kavereiden kanssa ja tukin portaikon ylöspäin meneviltä oppilailta.
TOSIN minullahan oli poikaystävä kolmannella ku itse olin toisella vuosiluokalla, se tietysti muuttaa kaiken, olin coolimpi.
No en toki. Ei poikaystävääkän ollut. Cool nimittäin.
Jokin muukin minua vitutti rankasti, ei nyt muistu suuremmin mieleen.
Paitsi että eilinen improteatteriesitys oli loistava ja Heidi tussutteli viikset englanninkirjan kuvaan jollekin naiselle.
Kohta murulle katselemaan missatut salatut elämät, toivottavasti se tällä kertaa osti mulle mustaa makkaraa S-marketista.
So long, kunnes keksin fiksumpia aiheita!
-Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti