Viimeisimmän jälkeen tapahtunutta.

Mitä on tapahtunut?
Improteatteri viime viikolla oli MAINIO. Niin oli myös Ryhmäteatterilla esitys Kaaos. Ah Elina Knihtilän raivoa!
Lisäksi olen tajunnut varsin vavisuttavan asian: jos en meikkaa aamulla kevyttä puuteria enempää, ehdin mainiosti junaan vaikka nousisin vasta klo 07:38. Asemalle täytyy lähteä klo 08:00.

YTL julkaisi mielipiteensä ylioppilaskirjoituksistamme; pakollinen reaalini filosofia sai alustavissa 29 pistettä, E:n rajana 28. YTL laski E:n rajan 27:ään ja... tättädädäädädääääÄ!!! Omani nousi pisteellä! Vahva E. Ps. Koulumme ainoa E, nolla L:ää.

Muuten maailma makaa normaalisti. Ahmin kirjoja ja tarvitsen optikon apua helposti väsyviin silmiini, koulu on tylsää ja koeviikko alkaa. Kovaääniset minua nuoremmat teinit raivostuttavat kadulla, koulussa ja julkisissa liikennevälineissä. Näin myös mielenkiintoista unta jossa läksimme Heidin kanssa jouluaattona ryyppäämään Kiinaan. Heräsin aamulla kysellen Tanelilta "Missä mun lippu on? Miten mä pääsen sinne?" Taneli muistutti että minulla on matkakortti ja havahduin todellisuuteen. Kerroin myöhemmin päivällä, että halusin oikeastaan tietää miten pääsisin Kiinasta kotiin. Unessa oli myös teatteriohjaajani joka oli iskenyt 17-vuotiaan tytön (ohjaaja vm. -79). Perusteluksi hän sanoi että tyttö näytti aivan Serranon perheen Afrilta.

Tätä kirjoitusta aloittaessani olin varma, että nyt tulee hauskaa juttua!
Ja höpönlöpön.

-Minna

ARH

Välillä kyllä palaa käpy koulussa!
Tässä muutama päivä sitten ruokajonossa vastapäätä minua oli poika, joke lienee ykkösellä tai kakkosella. Kyllä huomaa että pojat todella kehittyvät tyttöjä hitaammin! Hirveää vitun viljelyä ja idioottimaisille asioille nauramista. Kundi ei muutenkaan syönyt kuin kolme leipää (ei siis lämmintä ruokaa) ja kahmi juustosiivuja varmasti viisi, ellei useampaakin kappaletta. Siis kolmelle leivälle!
Meinasin kysyä luuleeko herra olevansa suurikin älyn jättiläinen, mutta tyydyin puhisemaan asiasta Heidille vierelläni.

Hassusti sitä todella tuntuu että on paljon ylempänä - paitsi älyllisesti myös käytöksen kannalta - kuin alemmilla luokilla olevat opiskelijat. Miettii että "MINÄ en ainakaan ollut tuollainen silloin." Paskanmarjat, varmasti olin. Tosin en kahminut ruokaa hirveitä määriä ja jättänyt 3/4 siitä syömättä (juustosiivujakin riitti yksi per leipä) enkä mielestäni tieten tahtoen "huumorin" vuoksi uhmannut koulun sääntöjä (esim. hissiä ei saa käyttää ilman erillistä lupaa), mutta varmasti kikatin ja puhuin kovaäänisesti kavereiden kanssa ja tukin portaikon ylöspäin meneviltä oppilailta.
TOSIN minullahan oli poikaystävä kolmannella ku itse olin toisella vuosiluokalla, se tietysti muuttaa kaiken, olin coolimpi.

No en toki. Ei poikaystävääkän ollut. Cool nimittäin.


Jokin muukin minua vitutti rankasti, ei nyt muistu suuremmin mieleen.
Paitsi että eilinen improteatteriesitys oli loistava ja Heidi tussutteli viikset englanninkirjan kuvaan jollekin naiselle.
Kohta murulle katselemaan missatut salatut elämät, toivottavasti se tällä kertaa osti mulle mustaa makkaraa S-marketista.

So long, kunnes keksin fiksumpia aiheita!
-Minna

Eka kertani

Lueskelin tässä ystäväni Heidin blogia (http://heiduliinos.blogspot.com/) ja ajattelin että miksipä ei, voisihan sitä otsekin kokeilla.
Tosin huomionhakuinen kun olen, saa nähdä jaksanko loppujen lopuksi paljoa tänne kirjoittaa jos kukaan ei näitä lue ja kommentoi. He he.


Olen koulussa. Olen vaarassa pudota englannin kurssilta mihin ei olisi varaa, jos tahdon täältä pois. MINÄ TAHDON TÄÄLTÄ POIS!

Onneksi illalla kulttuuriannos: improvisaatioryhmä Poreen koko illan impronäytelmä med Sanna-Mari, Heidi, Taneli-muru ja ehkäpä Oona?



Ensimmäiseksi kirjoitukseksi varsin tylsä. Mutta eipä ekat kerrat muutenkaan aina ole sitä mitä haaveiltiin.