Onpa siitä aikaa kun täällä olen viimeksi tarinoinut.
On tapahtunut melkoisesti asioita, mutta ei sen ihmeellisimpiä että niistä kannattaisi täällä jauhaa. Mutta yhden seikan haluaisin kertoa!
Luin tuossa ennen ylppäreitä kirjan Rakkaudella Hynynen ja se oli kyllä sanalla sanoen mainiota sontaa. Eilen sitten uskaltauduin laittamaan sille vittumaiselle miehelle, eli itse Jouni Hynyselle "fanipostia" ("fanipostia" koska en ole varsinaisesti fani enkä edes kuuntele Kotiteollisuutta.) Sähköpostini hänelle kuului näin:
"Hyvä herra Hynynen,
satunnaisia pätkiä puheestasi festarilavoilla kuulleena, muutaman lehtijutun lukeneena ja jokusen jakson Äijiä katsoneena, pidin Sinua aivan täytenä kusipäänä.
Päädyin kuitenkin mökille mennessäni ostamaan Heinolan Citymarketista kirjasi Rakkaudella Hynynen, alennettuun hintaan. Sittemmin kirjan on lukenut parempi puoliskoni, ystäväni jolle sen lainasin, siskoni ja hänen ystävänsä jolle hän sen lainasi. Myös isäni luki muutaman kappaleen ääneen äidilleni, ja itse luin "Äänitteet helvetistä" iltasaduksi leiriläisille ollessani kokkina prometheus-leirillä. Tämän kaiken jälkeen totean, että olet edelleenkin mediassa kusipää. Mutta kuitenkin kirjoituksissasi oli paljon pointteja ja urputat osittain aivan aiheellisista asioista. Kaiken kaikkiaan saatat sisimmässäsi olla jokseenkin tasapainoinen ei-enää-niin nuorimies. Kiitos siis lukukokemuksesta ja hyvää jatkoa elämääsi kauniimman osapuolesi ja sen kanssa, mitä haikara jokusia vuosia sitten pudotti.
Parhain terveisin,
ylioppilas M. A. Laine
p.s. Jos jostain oudosta syystä katsot vastata viestiini (en tiedä kuuluuko tapoihisi, tuskin, sillä taidat olla "kuitenkin niin vittumainen mies") ole ystävälläinen ja tee se tähän sähköpostiosoitteeseeni. En juuri kuuntele Kotiteollisuutta joten en myöskään vilkuile kotisivujanne kovin usein."
Hinkkasin tekstiä pitkään ja hartaasti, ja oikoluettuani sen muutaman kerran laitoin vielä Tanelin tarkastamaan. Olin tyytyväinen. Oletin etten saa vastausta tai jos saan, se olisi tyyliä "haista paska pentu." Mutta ei! Vastaus oli saapunut viime yönä klo 03:05:34 ja avasin sen tänä aamuna. Teksti kuului seuraavasti:
"Sie oot selvästi niin nuori, että olen vähän yllättynyt että tuon kirjankin teksti on mennyt edes jotenkin läpi. Eli se, että siinä vittuillaan enemmän miehille kuin naisille. Onnittelen siis. Mut täysi ääliö ja kusipää mie silti olen. Se kannattaa pitää mielessä.
Hyvästi.
- hynynen"
Olen tyytyväinen.
Ja niin, ehkä tämän blogimerkinnän tarkoitus oli osoittaa ettei se idiootti loppujen lopuksi olekaan niin idiootti tai muuta syvällistä kakkaa. Tai sitten vaan halusin leuhkia. Mistäs sitä tietää?
-Minna
Ps. Lukekaa se kirja!
torstai 25. kesäkuuta 2009
perjantai 16. tammikuuta 2009
Alkuvuoden antia
Hei lapset!
Kävin tuossa katsomassa Q-teatterissa MacBethin ja voin kertoa että hyvä oli! Lavasteet ja puvustus oli mainiota ja toimivaa, eikä mitään mitä odotin Shakespearin näytelmältä. Pääosassa loisti - ah niin ihana - Elina Knihtilä, siinä vasta nainen ja näyttelijä!
Samassa näytöksessä näytti olevan paljonkin koululaisia, niin meiltä Lumosta kuin muistakin opinahjoista. Ehkä olen tulossa vanhaksi, tai uppoamassa liikaa teatterin pyhään maailmaan, mutta näissä koululais/opiskelijakatsojissa muutamat asiat pistivät ärsyttämään huomattavasti. Perus-urpoilut kuten kuiskiminen näytelmän aikana ja halveksivat naurahdukset muka-hauskoissa/huonoissa kohdissa, ja en nähnyt, mutta voin vaikka vannoa että useampikin kännykkä lähetti ja vastaanotti viestejä sen sijaan että olisi ollut suljettuna, mikä olisi suositeltavaa (lue: pakollista!)
Kuitenkin ehkä eniten sappeni kiehumaan sai eräs pissa-liisahtava neitonen jonka kuulin kovaan ääneen sanovan kavereilleen väliajalla "Lähettekste menee? Tää on ihan PASKA!" AARGH!
Eihän sitä nyt voi olettaa että kaikkia näytelmä(t) kiinnostaisi, mutta hyvä luoja kai sitä voi edes käyttäytyä vaikka koulun pakosta paikalla ollaankin! JOKU ROTI. Teatteri on minulle itselleni sen verran lähellä sydäntä, että tuollaista lapsellista urpoilua ei jaksa kuunnella eikä niellä. Eikä kai tarvitsekaan. Olen muuten myös huomannut miten paljon minua ärsyttää, jos vierustoveri (kaveri tms.) kysyy minulta jotain, tai kommentoi liikaa asioita kesken näytelmän. HEI, minä nautin siellä teatterista, enkä juttutuokioista (ehkä näytelmän jälkeen sitten.)
Muita alkuvuoden kuulumisia: stand up krisse & jukka k. teatteriravintola Kahdessa kanassa oli huippuhauskaa! Nufitissa olin kouluni puolesta Sokrates-väittelykilpailuissa. Olin ykkösjoukkueessa, emmekä kyllä päässeet seuraavalle päivälle jatkoon, mutta voitimme kuitenkin toisen väittelyistämme puolustamalla aihetta "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan (Simone Beauvoir)" Karhulan lukiota vastaan. Hävisimme Mäkelänrinteelle, tosin mielestämme tuomarointi ontui väittelyssä. Mutta ei siitä sen enempää, tyydyimme kohtaloomme ja yksikin voitto (tai kaksi, jos lasketaan mukaan kakkosjoukkueen saldo heidän väittelyistään) on minulle itselleni voitto. Onnistuin itse väittelyissä ja argumentoinnissani paremmin kuin odotin, ja se on tärkeintä :)
-Minna
Kävin tuossa katsomassa Q-teatterissa MacBethin ja voin kertoa että hyvä oli! Lavasteet ja puvustus oli mainiota ja toimivaa, eikä mitään mitä odotin Shakespearin näytelmältä. Pääosassa loisti - ah niin ihana - Elina Knihtilä, siinä vasta nainen ja näyttelijä!
Samassa näytöksessä näytti olevan paljonkin koululaisia, niin meiltä Lumosta kuin muistakin opinahjoista. Ehkä olen tulossa vanhaksi, tai uppoamassa liikaa teatterin pyhään maailmaan, mutta näissä koululais/opiskelijakatsojissa muutamat asiat pistivät ärsyttämään huomattavasti. Perus-urpoilut kuten kuiskiminen näytelmän aikana ja halveksivat naurahdukset muka-hauskoissa/huonoissa kohdissa, ja en nähnyt, mutta voin vaikka vannoa että useampikin kännykkä lähetti ja vastaanotti viestejä sen sijaan että olisi ollut suljettuna, mikä olisi suositeltavaa (lue: pakollista!)
Kuitenkin ehkä eniten sappeni kiehumaan sai eräs pissa-liisahtava neitonen jonka kuulin kovaan ääneen sanovan kavereilleen väliajalla "Lähettekste menee? Tää on ihan PASKA!" AARGH!
Eihän sitä nyt voi olettaa että kaikkia näytelmä(t) kiinnostaisi, mutta hyvä luoja kai sitä voi edes käyttäytyä vaikka koulun pakosta paikalla ollaankin! JOKU ROTI. Teatteri on minulle itselleni sen verran lähellä sydäntä, että tuollaista lapsellista urpoilua ei jaksa kuunnella eikä niellä. Eikä kai tarvitsekaan. Olen muuten myös huomannut miten paljon minua ärsyttää, jos vierustoveri (kaveri tms.) kysyy minulta jotain, tai kommentoi liikaa asioita kesken näytelmän. HEI, minä nautin siellä teatterista, enkä juttutuokioista (ehkä näytelmän jälkeen sitten.)
Muita alkuvuoden kuulumisia: stand up krisse & jukka k. teatteriravintola Kahdessa kanassa oli huippuhauskaa! Nufitissa olin kouluni puolesta Sokrates-väittelykilpailuissa. Olin ykkösjoukkueessa, emmekä kyllä päässeet seuraavalle päivälle jatkoon, mutta voitimme kuitenkin toisen väittelyistämme puolustamalla aihetta "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan (Simone Beauvoir)" Karhulan lukiota vastaan. Hävisimme Mäkelänrinteelle, tosin mielestämme tuomarointi ontui väittelyssä. Mutta ei siitä sen enempää, tyydyimme kohtaloomme ja yksikin voitto (tai kaksi, jos lasketaan mukaan kakkosjoukkueen saldo heidän väittelyistään) on minulle itselleni voitto. Onnistuin itse väittelyissä ja argumentoinnissani paremmin kuin odotin, ja se on tärkeintä :)
-Minna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)